Ilves-Interiööri Oy täytti 15 vuotta! Meinasi mennä ohi tuommoinen merkkipäivä. Heinäkuussa 2005 avasimme ovet Kaisaniemenkadulla ja toivoimme parasta ja pelkäsimme pahinta. Mahtaako ovesta astua kukaan sisään? No onhan siitä astunut viidentoista vuoden ajan aina joku, joka on tarvinnut apua kehystysongelmiinsa. Heidän ansiostaan olemme saaneet pyörittää liiketoimintaa ja saaneet voita leivän päälle.

Kehystysliikkeen näyteikkona
Näyteikkuna Kaisaniemenkadulla

Aloitin urani kehystäjänä vuonna 1994 Joensuussa Kuvapuu nimisessä valokuvaamo- kehystämössä. 1998 päätimme muuttaa Helsinkiin. Olihan se vähän hyppy tuntemttomaan, kun ei työpaikasta ollut tietoa ja pääkaupunki oli iso. Muutamassa kehystämössä kävin kysymässä töitä ja Mannerheimintieltä Rimm Artista löytyi työpaikka seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Työpaikassa ei ollut mitään vikaa päinvastoin, mutta pitihän sitä tietysti kokeilla, millaista olisi olla itse yrittäjä.

Kehystäjä myymälässä
Kehystäjä kuvattuna 1990-2000 luvun vaihteessa.

2005 syntyi Ilves-Interiööri osakeyhtiö. Into oli kova, niinkuin monilla aloittelevilla yrittäjillä. Pikkuhiljaa alkoi asiakaskuntaakin syntyä. Kaisaniemenkadulla toimittiin 13 vuotta. Sitten alkoi tuntua, että firmalle pitäisi tehdä jotain. Ostettiin kirjapainojen jälkikäsittely yritys ja muutettiin kaikki saman katon alle Arabianrantaan isompiin tiloihin. Tilat tuntuivat vuoden jälkeen liiankin isolta ja saatiin saman katon alle vuokralaiseksi toinen kehystysalan yritys.

Aina välillä usko omiin kykyihin meinaa loppua. Kauniit asiat, kuten taide ja käsityö, mukavat asiakkaat ja kollegat sekä oma vapaus, kuitenkin muistuttaa miksi tähän on lähdetty. Kehystäjän ammatti on mielenkiintoinen ja työn jäljen näkee samantien. Kun taulun kehykset valmistuvat, ilo on läsnä. Sekä itsellä että myös asiakkaalla. Kun itse otan työt vastaan ja teen ne, paneudun asiakkaan kehystykseen intensiivisesti. Olen tehnyt kehyksiä yli 25 vuotta, niin tekeminen on kyllä hallussa. Mutta tuo yrittäjyys, se on melko haasteellista käsityöalalla. No niinkuin monesti menee, niin kantapään kautta on opittu tämänkin yrittäjän ammatti. Onneksi on olemassa Suomen yrittäjät, mistä on löytynyt apua, koulutusta ja vertaistukea. Paikallisyhdistysten tapahtumissa voi verkostoitua ja internetistä yhdistyksen sivuilta löytyy tietoa. Sosiaalisessa mediassa on muita samassa tilanteessa olevia yrittäjäkollegoita, joilla on samoja ongelmia ja yhdessä niihin etsitään ratkaisua.

Liityttiin myös melko varhain Taidekehystäjät Ry:n. Johonkin kokoukseen menin ja sittenhän sitä istuttiin hallituksessa. Siellä ollaan muiden kehystäjien kanssa koulutuksia järjestetty ja maailmaa parannettu. Kehystäjän ammatti on tällä hetkellä kokenut inflaation ja uusia yrittäjiä ei alalle ole paljoa tullut. Johtuen tietenkin myöskin markkinatilanteesta, kaikille ei töitä valitettavasti ole. Mutta niin kauan kun on taiteilijoita, niin luulisi muutamalle “kehysriman pätkijällekin” töitä löytyvän. Alan arvostus ei ole huipussaan, mutta yritetään yhdistyksen kautta saada alaa kuitenkin tunnetummaksi.

Wenzel Hagelstam puhuu Nordig Framing messuilla
Wenzel Hagelstam puhuu Taidekehystäjät Ry:n järjestämillä Nordic Framing messuilla

Nyt tietysti on tuo viirus hankaloittanut elämää monella tapaa. Keväällä loppui kaupankäynti kuin seinään. Kesällä alkoi onneksi hieman vilkastua. Olisiko ihmiset laittaneet säästyneet ulkomaanmatkarahansa kodin sisustamiseen? Mutta tuollaisia myynnin tipahtamisia ei pienet yritykset pysty hoitamaan puskurirahoilla, ainakaan useampaan kertaan. Toivotaan, että toinen aalto pysyy aisoissa. Hallitus on parhaansa mukaan tukipaketteja tehnyt, mutta aika nurinkurisesti meni nekin. Ensin olisi mielestäni pitänyt saada hakea kustannustukea maksamattomiin vuokriin yms ja vasta sen jälkeen kehitysrahaa uusiin projekteihin. Kehitysrahoja saivat monet tahot, mutta huomasivat pian, ettei niitä voi käyttää muuta kuin kehittämiseen. Esimerkiksi verkkokaupan suunnittelemiseen, mutta ei perustamiseen… Kustannustuen saamisen kriteerit ovat kummalliset ja suurin osa hakeneista on saanut hylkäävän päätöksen (72% tällä hetkellä).

Eihän tässä auta muu, kuin luottaa vaan, että tulevaisuus on valoisampi. No nämä yrittäjät yrittävät pysyä leivän syrjässä kiinni seuraavat 15 vuotta. Kukahan se on tuon yrittäjä sanan keksinyt? Yrittämistähän tämä on!