Kyllähän ne ovat tuolla yrittäjien koulutuksissa ja markkinointikursseilla aina muistaneet mainita blogin kirjoittamisen tärkeyden. En ole sitä itse tarpeelliseksi koskaan kokenut ja muiden blogeja en ole kovinkaan ahkerasti lukenut. Mutta voihan sitä yrittää, kun on kuitenkin aika mielenkiintoinen ammatti minulla. Asiakkaat ovat vuosien varrella huokailleet, että olisi niin mukava olla tällaisessa ammatissa ja kauniiden asioiden ympäröimänä. Tyttäreltä kysyin, että onko vaikeaa perustaa blogi. Nauroi vaan, että kukaan enää blogeja lue. Ehkä kymmenen vuotta sitten. Ne pitää olla vlogeja. No en varmaan itseäni ala kuvaamaan videolle. Kerran kokeilin kummipojalle lähettää whatsapp videotervehdyksen. Oli kyllä aika kamalaa.
No sen tiedän, että tästä ei mitään päiväkirjaa tule. Sen takia nimi verkko”päiväkirja” lainausmerkeissä. Hyvä, jos kerran kuussa saisi aikaiseksi jotain julkaista. Tai pari kertaa vuodessa. Valokuvaamista harrastan, että ehkä niitä kuvia voisi julkaista, jos ei runosuoni syki.
Eli katsotaan saanko aikaiseksi kertoa jotain yrttäjän elämästä ja kehystäjän ja kehystämön arjesta. Varmaan kurkistuksia myös kohopainajan ja stanssaajan työhön, jota mieheni tekee yrityksemme verhon toisella puolella.
